Sikarin polttamisen etiketti ja rituaalit

Tupakointi yleisesti on ollut laskeva trendi viime vuosina, mutta sikarien polttaminen on edelleen pienen piirin riitti, josta ei hevillä luovuta. Siihen liittyy jotain suurempaa kuin vain savun hengittäminen – sikarin polttaminen liitetään herrasmieskerhoihin, varakkuuteen, klubeihin ja arvostatukseen. Osalle sikarien polttaminen on intohimo, joka kietoo sisäänsä, ei vain itse sikarin polttamisen hetken, vaan kokonaisen polun, joka vie siihen pikkuhiljaa.

Sikarin polttaminen on parhaimmillaan kaunis rituaali

Sikarin polttamiseen kuuluu tiettyjä askelia, jotka ovat välttämättömiä siitä nauttimiseksi. Siihen kuuluu lisäksi askelia, jotka eivät ole varsinaisia välttämättömyyksiä, mutta lisäävät hetken nautinnollisuutta. Sikarin polttaminen voikin olla eräänlainen rituaali, joka lähtee liikenteeseen aina oikeanlaisen, hetkeen sopivan sikarin valinnasta, ja johtaa mukavaan, rauhalliseen tuokioon joko omasta tai tovereiden seurasta nauttien. Tässä artikkelissa luodaan tarkempi silmäys sikarin polton rituaaleihin ja hyvän tavan mukaiseen etikettiin.

Milloin sytyttää sikari

Tämä on yksi tärkeistä, etikettiin liittyvistä kysymyksistä. Milloin sikarin sytyttäminen ja polttaminen on sopivaa? Usein sikaria poltetaan esimerkiksi kun halutaan juhlistaa jotain. Vielä nykyäänkin näkee perinteitä, joissa vaikkapa hääjuhlaa tai lapsen syntymää juhlitaan sankarin tarjoamalla sikarilla. Sikarin sytyttämisen ei tietenkään tarvitse aina liittyä juhlatilanteisiin, vaan sen voi tehdä juuri silloin kun itse haluaa. Tärkeämpää onkin miettiä, milloin sikaria ei ole sopivaa sytyttää.

Tässä pätevät maalaisjärjellä ymmärrettävät ohjenuorat. Sikarin polttamiseen menee aina tovi jos toinenkin, joten on syytä miettiä, onko seurueella aikaa odottaa, että lopettelet sikarisi. Jos seurueessa on lapsia tai hengityssairauksista kärsiviä, on viisasta siirtyä hieman sivummalle tupruttelua varten. Mikäli olet seurueen kanssa syömässä, on syytä tarkistaa, ovatko kaikki ruokailijat jo lopettaneet – ei tupakoivat voivat kokea savun häiritsevänä ruokaillessa.

Sikarin leikkaaminen ja sytyttäminen

Sikarin polttaminen alkaa sen imupään leikkaamisella. Tätä tarkoitusta varten on olemassa erityisiä, pienikokoisia leikkureita, joilla toimenpiteen saa suoritettua helposti. Leikkurin terät asetetaan sikarin päätä suojaavan hatun molemmin puolin, ja se naksautetaan poikki. Leikkauksen tulisi jättää hatusta pieni panta sikariin, sillä se pitää sikarin käärinlehden paikoillaan, eikä se näin pääse purkautumaan auki. Vaihtoehtoisesti imupäähän voi tehdä myös pienen viillon siihen soveltuvalla välineellä.

Sikarin sytyttämiseen sopii parhaiten normaalit, butaanilla toimivat sytyttimet. Sen sijaan tulitikkuja, kynttilöitä tai bensiinitäytteisiä sytyttimiä ei kannata käyttää, sillä ne voivat häiritä sikarin ominaismakua. Ensin sikarin imukärjen vastaista päätä lämmitetään hehkuvaksi sytyttimellä. Tämän jälkeen siitä imaistaan muutamia kertoja. Mikäli se ei syty, hehkuttamista voi jatkaa vielä imettäessä. Liekin tulisi kuitenkin vain koskettaa varovasti sikarin päätä – ei syödä sitä kokonaan.

Sikarin polttaminen – voiko sammuneen sikarin sytyttää uudelleen?

Sikarin polttaminen poikkeaa huomattavasti normaalien savukkeiden polttamisesta, sillä sen savua ei vedetä henkeen. Savua imetään rauhalliseen tahtiin kiirettä pitämättä suuhun, ja puhalletaan sitten pois joko suun tai nenän kautta. Uusien sikariharrastajien kannattaa kokeilla nenäpuhaltelua hieman laimeammilla sikareilla, sillä se voi ärsyttää limakalvoja. Se ei ole miellyttävän tuntuista, eivätkä vuotavat silmät ja niiskuttava nenä ole myöskään kaunista katseltavaa seurassa.

Sikaria polttaessa ei kannata pitää kiirettä, sillä mikäli se palaa liian nopeaan tahtiin ja kuumenee liikaa, sen maku voi kärsiä huomattavastikin. Mikäli tuhka katkeaa epäsiististi tai muodostuu kartiomaisesti, on sikari todennäköisesti liian kuuma. Sammuneen sikarin uudelleensytyttäminen on aivan etiketin mukaista. Tuhkat vain karistellaan huolellisesti pois, ja hehkutetaan sikari uudestaan palamaan. Pidemmän aikaa sammuksissa ollutta sikaria ei tosin kannata enää polttaa pahan maun vuoksi.

Sikarin sytyttämisen ja polttamisen etikettivirheet

Sikarin sytyttäminen on rentouttava rituaali, joka valmistaa polttamiseen. Siihen liittyy kuitenkin muutamia tapoja, joita pidetään moukkamaisina – ne on siis hyvä tuntea, jotta vältät huonon kuvan antamisen itsestäsi. Yksi välteltävä tapa on sikarin nuoleminen. Sitä on harrastettu aikoinaan kostuttamaan kuivuneita käärinlehtiä, mutta se ei vaikuta sikarin sisältöön millään lailla. Nykyään, kun kaikki sikarit ovat humidioituja, ei nuoleminen ole tarpeen, vaan pikemminkin vain ruma tapa.

Toinen tapa ei ole niin näkyvä, mutta tietyissä piireissä sitä voidaan katsoa pitkin nenänvartta. Sikaria ympäröivä vyö kertoo sikarin merkin, ja erityisesti brittipiireissä katsotaan moukkamaiseksi mainostaa tällä tapaa omaa sikarimerkkiä – varsinkin, jos kyseessä on hinnakkaampi sikari. Tämä on tosin vain todellisten ymmärtäjien hienosäätöä, eikä ole suuri etikettimoka, mikäli se sattuu unohtumaan. Suomessa sen sijaan vyön irrottamista ei pidetä tärkeänä.

Polttoaika ja sammuttaminen

Sikarin paloaika riippuu sen laadusta ja tyypistä. Keskimääräisesti pienet sikarit palavat noin puolen tunnin ajan, kun taas suurimmat sikarit voivat tarjota savuja jopa 1,5 tunnin ajan. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös etiketissä – mikäli olet savuttomassa seurueessa, aika voi tuntua hyvin pitkältä odottaa. Tietysti se on hyvä huomioida myös omassa käytettävissä olevassa ajassa, sillä olisi harmi, jos laadukas sikari jäisi kesken ajanpuutteen vuoksi.

Sikarinpolton lopettamiseen ei ole olemassa etikettisääntöä, vaan kukin voi lopettaa silloin, kun haluaa. Osa sikareista alkaa maistua pahalta puolen välin jälkeen, mutta osa säilyttää makunsa loppuun saakka. Jos sikarin haluaa polttaa loppuun saakka, mutta sormia polttelee jo, voi tarkoitukseen käyttää sikariholkkeja. Sikaria ei kannata tumpata tuhkakuppiin, vaan jättää se paloturvallisesti sen reunalle sammumaan – näin vältät epämiellyttävän hajun leviämisen.