Sikari on ollut aina arvokas

Sikari on aiheuttanut historian saatossa vaaroja, mutta se on toiminut myös parantavana lääkkeenä sekä uskomusten mukaan jopa maailmanlopun estäjänä. Sikaria pidetään tupakkatuotteiden kuninkaana, astetta hienompana, perinteisenä ja historiallisena juhlahetkiin kuuluvana tuotteena, joka tuo myös sosiaalisia etuja. Kuka ei olisi kuullut joskus rauhanpiipun polttamisesta tai tupakkahuoneeseen sikarien ääreen vetäytyvästä miesporukasta, joka keskustelee polttamisen ohella hyvin tärkeistä salaisuuksista.

Vaarallinen sikari

Sikaria pidetään joissain piireissä terveellisempänä kuin tavallisia tupakkatuotteita. Sen savua ei vedetä antaumuksella keuhkoihin asti kuten tavallisen tupakan savua ja laadukas sikari nautitaan harvoin, arvokkaasti ja hitaasti nautiskellen. Sikarilla on eittämättä kuitenkin haitallisia terveysvaikutuksia ihan niin kuin millä tahansa tupakkatuotteella, mutta se on ollut historian saatossa myös toisella tapaa vaarallinen. Kristoffer Kolumbuksen tulkki tuomittiin nimittäin vuonna 1493 noituudesta hänen poltettuaan sikaria Madridissa.

Sikari intiaanien uskomuksissa

Sikarin polttamisen juuret ovat pitkällä historiassa. Kun Kolumbus löysi 1400-luvulla uuden maailman, löysi hän sieltä myös sikarin esiasteita polttavia alkuasukkaita. Eikä sikarinpolttoa tuolloin keksitty, vaan alkuasukkaat olivat polttaneet tupakkakasvin lehtiä jo pitkään. Niitä poltettiin joko piipussa tai lehtikääreinä. Joskus pureskeltiin mälliä. Intiaanit olivat tunnettuja sikarin polttajia. Heidän poppamiestensä oli määrä polttaa piippua taukoamatta, sillä sen uskottiin tuovan hyvää koko heimolle.

Sikariin liittyi tuohon aikaan intiaanien ja alkuasukkaiden keskuudessa paljon uskomuksia. Sen lisäksi että poppamiesten jatkuva polttaminen enteili hyvää, uskottiin että sikarin polttamisesta syntyvä savu näkyi luonnonilmiöinä. Jumalten polttamasta sikarista syntyvä savu näkyi maahan tähdenlentoina. Kun Jumalat halusivat ukkosen maan päälle, löivät he yhteen kahta kiveä, josta syntyi salamoita ja polttivat tietysti myös sikaria samalla. Sen savu näkyi maahan pilvinä.

Maailmanlopun estäjästä lääkkeeksi, nautintoaineeksi ja lopulta haitalliseksi päihteeksi

Siinä missä intiaanit polttelivat piippua ravitakseen itseään ja estääkseen maailmanlopun tulon, käytettiin sikaria 1500-luvulla ensisijaisesti lääkkeenä. Uskomusten mukaan se auttoi lähes kaikkeen. Sikarilla parannettiin nuhaa, särkyjä, vatsavaivoja, munuaiskiviä ja kylmän aiheuttamia vaivoja. Se paransi yhtä lailla myrkyllisten eläinten puremat kuin ummetuksenkin. Kipuun se varmasti auttoikin miedon päihdyttävän vaikutuksensa ansiosta. Samasta syystä sikarin poltto lienee toiminut hyvin myös flunssaan ja kylmyyteen.

Myöhemmin sikaria alettiin pitää nautintoaineena ja päihteenä, jollaisena se tunnetaan yhä tänä päivänäkin. Eurooppalaiset alkoivat polttaa sikaria myöhemmin kuin mitä Atlantin toisella puolella tehtiin. Sikarin valmistaminen aloitettiin Euroopassa 1700-luvulla, jolloin sitä tuotettiin pääasiassa lääkerohdoksi. Vasta seuraavalla vuosisadalla eli 1800-luvulla sikaria alettiin pitää ennemminkin nautintoaineena. Nykyään sikarin terveydelle haitalliset vaikutukset ovat paremmin tiedossa ja se luokitellaan yleisesti terveydelle haitalliseksi päihteeksi.

Sikari-sanan synty

Kolumbuksen löytämät alkuasukkaat kutsuivat polttamiaan tupakkakasvin lehtiä nimellä cohiba ja piippua taas nimellä tabaco. Kerrotaan, että joku eurooppalainen kysyi alkuasukkaalta mitä tämä polttaa tarkoittaen piipussa olevia lehtiä. Alkuasukas luuli, että vastaukseksi haettiin piippua, jossa tupakanlehdet olivat palamassa. Niinpä hän vastasi polttavansa tabacoa eli piippua. Näin ollen eurooppalaisen luullessa tabacoa tupakanlehdiksi, sai nykyäänkin käyttämämme sana tupakka alkunsa pienoisesta erehdyksestä.

Sana sikari on peräisen mayankielestä, jonka zikar- tai zicar-sanaa atsteekit käyttivät poltellessaan sikaria. Sana tarkoittaa sananmukaisesti tupakointia ja polttamista. Toisen väitteen mukaan sana on saanut alkunsa espanjankielisestä käärimistä tarkoittavasta sanasta cigarro. Espanjalaiset alkoivat käyttää sanaa cigarro kuitenkin vasta 1700-luvulla ja ottivat sanaan todennäköisesti mallia juuri atsteekeilta. Nykyään on vakiintunut, että alkuperäinen sana tupakka tarkoittaa tavallista tupakkaa ja sikari taas on tuntemamme kääritty tupakkatuote.

Kuuba on sikarin kotimaa

Sanasta sikari tulee monelle mieleen ensimmäisenä Kuuba. Kuubalaisia sikareita pidetäänkin maailman parhaimpina ja vaikka sikarin juuret ovat kaukana intiaanien ajassa, pidetään Kuubaa nykyaikaisen sikarin kotimaana. Sikarin kääriminen on yksityiskohtainen lähes taiteeksi luokiteltava taito, jonka kuubalaiset osaavat parhaiten. Myös kuubalainen maaperä on aina ollut omiaan tupakkakasvin kasvattamiseen. Kuubalaisen sikarin perinteet ovat historiallisia ja taito valmistaa sikareita kulkee sukupolvelta toiselle.

Kuubalaiset sikarit alkoivat levitä kunnolla maailmalle niin kutsuttujen havannalaissikarien muodossa. Varhaisimmat niistä syntyivät 1800-luvun alussa ja uusia havannalaismerkkejä tuli markkinoille 1900-luvun alkupuoliskolle asti. Kuuban vallankumouksen aikaan maan sikarituotanto notkahti kun kuuluisat merkit lakkautettiin sikariteollisuuden kansallistuessa. Vuonna 1968 historialliset perinteet saivat kuitenkin taas jatkua ja kuuluisien havannalaisten sikarimerkkien kuten Bolivarin, Montecriston ja El Rey del Mundon perinteinen valmistaminen aloitettiin uudestaan.

Sikarin perinteitä vaalitaan ylpeydellä

Sikari on maailman vanhin tupakkatuote, vaikka se levisi maailmalle huomattavasti muita tupakkatuotteita, kuten nuuskaa ja purutupakkaa hitaammin. Yksi syy hitaaseen leviämiseen on sikarin huono säilyvyys. Se on tuoretuote, jonka tuominen Karibialta Eurooppaan ei onnistunut ennen muinoin, ilman että sikari meni matkalla huonoksi. Eurooppalaiset alkoivat kuitenkin valmistaa pian itse sikaria ja näin ollen eurooppalaisen sikarin historia sai alkunsa 1700-luvulla.

Sikarin valmistus on pitkäjänteistä puuhaa ja se alkaa jo kasvin istuttamisesta, jatkuu sadonkorjuun tarkkoihin sääntöihin sekä vielä tarkempaan lehtien lajitteluun, niiden varastoimiseen, valmisteluun ja lopulta valmiin sikarin käärimiseen. Moni vertaa sikarin valmistamista viinien valmistamiseen, sillä kummassakin jokaisella yksityiskohdalla on suuri merkitys. Sekä viinin että sikarin valmistamisprosessissa historia kulkee vahvasti mukana sekä tarinoissa, taidoissa että perinteissä, joista kukin valmistaja on ylpeä.